|
Tero Lehto |
Tero Lehto on poissa, kirjoitettiin Alma median julkaisuissa
viime viikolla. Tero Lehto oli minulle yksi suurin inspiraation lähde,
siihen miksi minulla on muun muassa IT Paukku, jota tein aina vuoteen
2017 saakka.
Twitteriin mainitsin, kun jaoin
suru-uutisen, että sanattomaksi vetää. Tuolloin näin vielä oli mutta nyt
kun shokkitiedosta on kulunut jo hieman, pystyn ehkä paremmin
muistelemaan Teroa ja kertomaan miten hän vaikutti työllään omaani.
En kovin herkästi innostu jonkun työstä niin että sanoisin häntä idolikseni tai esikuvaksi mutta Tero sitä tosiaan minulle oli ja toki on edelleen.
Kuinka tutustuimme:
Tutustuin
Teroon vuosien 1998-1999 välillä, kun liityin Tietokone-lehden Online-
toimituksen avustajatiimiin. Tero oli tuolloin jo tiimissä mukana ja
koodasi muun muassa Tietokone-lehden online alustaa, erityisesti sen
mobiilisovellusta.
Tero oli tuolloin jo melko terävä huomioimaan
asioita mutta hänen toimituksellista työtänsä en tuolloin vielä ollut
nähnyt, tai ainakaan muistaisi niitä olleen, ainakaan sen enempää kuin
mitä me muutkin kirjoitimme, liittyen tietokone- ja mobiilisovelluksien
kuvauksiin.
Kun meillä oli palavereja tiimin kanssa, niin
hauskaa meillä kaikilla oli, ei vähiten siksi että yleensä minun
tekstini pääsi ”seinälle” koska kirjoitusvirheet nyt sattuivat aina
olemaan minun ”esimerkkejä” ;). Tero tykkäsi olla tarkka niiden suhteen.
Vaikka kaikilla, jotka kirjoittavat paljon, virheitä myös tulee.
Oikolukua pidettiin tärkeänä mutta ei sitä vaan muistanut käyttää.
Tero
oli hyvä kommentoimaan minun virheitäni, niissä oli asiaa sopivasti ja
leikkimielistä piikittelyä vähän enemmän ja se oli hauskaa ;)
Työn
ulkopuolella aloimme pitää enemmänkin yhteyttä ircnetin välityksellä,
loin #tietokone kanavan tuolloin, johon oli tarkoitus kerätä koko meidän
tiimimme mutta loppujen lopuksi siellä ei ollut kuin Tero ja minä.
Juttelimme usein niitä näitä mutta aina tietokoneisiin liittyen ja
muistutimme myös toisiamme palaverin alkamisesta.
Tero julkaisi
muutamia juttujaan Mikrobittiin myös, muistan kun hän kysyi minua mukaan
yhteen hänen jutuistaan, joka käsitteli muistaakseni NetMeeting
-sovellusta, joka oli eräänlainen voip-alusta Microsoftilta. Tero
tarvitsi jonkun ”langan” toiseen päähän, jotta pystyi tekemään juttuun
tarvittavat testit ja toki autoin.
Kun sitten Tietokone-lehti
lopetettiin, hajosi hyvin rakentunut tiimi pitkin poikin, osasta ei
kuulunut enää mitään mutta muutama jäi lehdistöalalle, tuolloinkin Tero
oli enemmänkin kehittäjä kuin toimittaja mutta piti yhteytensä lujasti
tekniikkalehdistössä, minä taas aloitin oman julkaisun.
Pidimme
yhteyttä toisinaan myös Microsoft Messengerissä ja lopulta
Facebookissa. Itse lopetin Facebookin aikaa sitten, samalla jäi Teron
kanssa pikaviestittely, koska emme jostain syystä enää vain vaihtaneet
uusiin palveluihin yhdessä. Twitterissä kuitenkin seurasin häntä loppuun
saakka.
Teron työ ja moraali:
Sitten Terolla
koitti ehkä paras vaihe toimittajaurallaan, 3T lehti, jossa hän pääsi
mielestäni ensimmäistä kertaa näyttämään kykynsä, jutut olivat puhdasta
kultaa, vaikka 3T julkaisu sellaisenaan sitä ei ollut. Tuolloin ihastuin
hänen työnjälkeensä, moraaliin jos niin voisi sanoa.
Jutut
olivat syvää luotaavia, pitkiä että lyhyitä mutta kirjoitettu niin
ettei niistä jäänyt kysyttävää ja jos jäikin, päivitys tuli ennen kuin
kerkesi lisää kysymään :)
Teron tapa esimerkiksi käsitellä
haastateltaviaan tai lähinnä niiden tuomista juttuun, oli niin sulavaa,
ettei sellaista tapaa ollut käytetty niin sanotun, uuden sukupolven
tekniikkatoimittajien keskuudessa. Tekniikka, jota hän käytti, oli
tutumpaa isoimmista sanomalehdistä ja suurimmaksi osaksi vain vanhempien
toimittajien kohdalla ja se mikä Terosta teki erityisen, on se, että
hän toi juttujen ja tekstinlaadun takaisin hyvin kapealle
aihesektorille, eli tekniikka uutisointiin, joka näytti enemmänkin
tekniseltä dokumentilta kuin uutiselta.
Hän ei tyytynyt vain
kääntämään juttuja yhdysvaltalaisista medioista, hän halusi selvittää ja
tuntea kunnolla asiansa, josta hän kirjoitti.
Nautin aina lukiessani Teron kirjoittamia tekstejä, teki hän sitten omaa
”Hyvä elämä” -blogiaan
jossa hän kertoi ruokatarinoita ja matkustelusta, tai sitten teknisestä
uutisoinnista, kaikki oli hyvää luettavaa ja varsin inspiroivaa.
Todellista journalismia:
Hän
soitteli, matkusteli ja teki paljon juttujensa eteen. Toki hän
kirjoitti myös nopeita ”online-julkaisuja” mutta enemmänkin hän oli
ennen kaikkea journalisti, jolle oli tärkeää arvostaa lukijaansa ja
tuomaan siten mahdollisimman paljon asioita esiin ja vielä niin että sen
pystyi lukemaan helposti.
Esimerkiksi jos hän teki jutun yrityksen
julkaisemasta uudesta palvelusta, hän järjesti haastattelun yrityksen
kanssa, ei niinkään, että olisi vain tyytynyt yrityksen
lehdistötiedotteeseen. Hän jopa järjesti haastatteluita niin että siellä
saattoi kalenteriin pamahtaa muutamakin haastattelu samalle tunnille,
joista hän muistutti usein Facebookissa ;)
En väitä, että Tero
olisi ollut ainut alalla, joka näin toimii. Meillä on muutamia mahtavia
toimittajia, jotka todella tekevät paljon juttujensa eteen mutta aivan
liian vähän. Lehdistö tyytyy liian herkästi siihen mitä heille annetaan
lehdistötiedotteen muodossa, perustoimittajat eivät nosta luuria.
Tero
erosi myös yleisestä toimituskatraasta siten, ettei hän tuonut
poliittisia linjavetoja kirjoittamiinsa uutisartikkeleihin, hän pystyi
kirjoittamaan asioista ilman minkään asteista halua tuoda omia
poliittisia mielipiteitään uutisartikkeliin. Tämä on varsinkin tänä
päivänä varsin kunnioitettavaa, toimittajan ei kuulu olla
mielipidevaikuttaja vaan viestintuoja.
Koen että Teron
menetys on suuri isku nykyiselle tekniikkalehdistölle, mutta ei
tietenkään ylitsepääsemätön. Meille valmistuu joka vuosi uusia tähtiä
alalle, kunhan vain ottaisivat esimerkkiä Terosta.
Mielenkiintoisia yksityiskohtia:
Kun
olin vielä Facebookissa, Teron päivitykset olivat mielenkiintoisia, hän
tykkäsi kirjoittaa ja laittaa kuvia, kun sukulaiset tulivat
kyläilemään, Veli kokkasi tyylikkäitä ruokia ja niin edes päin mutta
ehkä kiinnostavimmat jutut olivat kun Tero kertoi oman työnsä ilmiöistä.
Muistan erityisesti sen kuinka Teroa ihmetytti yhdessä vaiheessa se,
kun monet kollegat vaihtoivat toimittajatyöstä yrityksien tiedottajiksi.
En tiedä olisiko siitä voinut tulla mielenkiintoinen uutinen ihan
sellaisenaan.
Sitten muistan myös kuinka hän oli liikuttunut kun vaihtoi
Sanomasta toisen julkaisijan leipiin, monet vanhat kollegat tulivat
kiittelemään Teroa.
Kerran kinasimme Facebookissa, siitä kun
taisi olla hänen äitinsä koira, oli ulvonut kotiovella työpäivän ajan ja
hän piti sitä söpönä asiana ja minä kerrostaloasujana taas pidän
tuollaista kaikkena muuna kuin söpönä :)
Kiitos:
Teron
yllättävä poismeno oli kova isku minulle ja tahdon kiittää häntä
erityisesti häneltä tulleesta inspiraatiosta, jonka ansiosta itsekin
jaksoin puskea omien julkaisujeni eteen. Kiitos Tero!