Olipas taas uni: Kunnianloukkaus

Näinpäs kummallisen unen juuri äsken kun olin "päiväunilla".

Olin unessa loukannut jotain japanilaista mutta tätä tapahtumaa en kuitenkaan ollut unessani nähnyt, no kuitenkin kävi äkkiä selville että tämä kyseinen japanilainen oli osana jotain suurempaa Samurai-sukua ja nyt ne kaikki samurait olivat tulossa kostamaan minulle tai kaappaamassa minua kaksintaisteluun tämän loukatun samurain kanssa.

Olin saanut unessa kuitenkin joitakin ystäviä jotka auttoivat minua piileksimään ja jotka peittivät hyvin jälkiäni jottei samurait vain löytäisi minua, nyt kuitenkin ne olivat päässeet todella lähelle, ne oli nähty kerrostalon ullakolla ja ne olivat jättäneet lattiaan jotain kaivamisen merkkejä, minä olin sitten jo menossa yhteen noista aukoista kun joku vanhempi mies joka niistä oli minulle kertonut esti minua mutta ehdotti että voimme tiputtaa katossa roikkuvan rautaisen jonkun suuren esineen aukkojen päälle jotta sisällä olleet samurait eivät pääsisi ulos.

Seuraavaksi olinkin äitini kanssa etäisesti muistuttaaneessa Vesalan (lapsuudenkotini) lähikaupassa jossa ostimme olutta ja samalla olin viemässä tyhjiä pulloja, pulloautomaatti oli viimeisen kassan takana ja samalla kun äitini nosti ostoksia kassahihnalle, minä vein tyhjät pullot automaattiin, Automaatissa oli kuitenkin jonkun edellisen asiakkaan jättämä kuitti mutta tätä en vielä tiennyt sillä se ei ollut näkyvillä, vasta kun olin saanut omat pullot tai lähinnä mitä kummallisemman näköiset tölkit automaattiin ja painoin kuittinappulaa sainkin nyt yhteensä 22€ rahaa vaikka piti saada vain noin 7 euroa :), Kassa otti kuitin iloisena vastaan. Nyt sitten olinkin jo viemässä ostoskärryä kun huomasin kärryjonon viimeisen kärryn pohjalla jonkun verran tölkkejä ja palautin nekin, sitä en muista paljonko niistä sain :)

Ykskaks olimmekin sitten etäisesti Vesalan kotini keittiötä muistuttavassa tilassa ja yritin vakuuttaa äidilleni että samurait todellakin ovat perässäni ja että olen loukannut jotakin, äitini ei kuitenkaan ollut asiasta kiinnostunut laisinkaan vaan pyysi äreästi uutta olutta, kun hermostuin lukuisten vakuutteluyritysten jälkeen, heitin pöydällä olleen lasin tai mukin seinään josta se kimposi suoraan olut tölkkejä sisältäneeseen 24 tölkin laatikkoon,  laatikko meni kumoon ja lyttyyn osasta reunaa ja samaten myös monet siellä olleista tölkeistä menivät rikki ja  vuosivat runsaasti.

Äitini ärisi vain jotain että nyt tein viimeisen tempun, no yritin edelleen vakuutella häntä hädästäni ja siivosin jälkiä, sanoin että kaikki rikkinäiset ovat sitten minun kun koitin olla ystävällinen, lopputuloksena kuitenkin ehjiä tölkkejä oli jäljellä enää vain 5 ja siitä äitini ei pitänyt, sitten muistin että jossakin pitäsi olla vanhoja oluita jäljellä mutta en muistanut missä, kysyin niistä äidiltäni ja hän näytti että oli siirtänyt ne sivukaappiin ja ne annettuani äidilleni oli hän taas tyytyväinen :)

Tähän heräsin sitten, en tiedä saiko nämä samurait minut kiinni mikä olisi ollut ihan mielenkiintoista nähdä, kun heräsin olin edelleen hädissäni ja kiperä tunne siitä että jokin seuraa ja meinaa tehdä pahaa oli todella aito.

Hieno kokemus.

Se mistä tuo olut juttu tulee ja äreänä oleva äiti, on varmaan siitä että tänään päivällä luin jutun oluesta joka oli jäätynyt maahan kiinni pudottuaan (oliko 700 litraa) kadulle, ja äreä äiti taas eräästä youtube videosta jota katsoin iltapäivällä, jossa joku känniläinen nainen pyytää viinaa tai olutta äreällä äänellä ja haukkuu ilmeisesti miestään samalla =).

UNI: Muslimiterroristien panttivankina

No jo on aikoihin eletty, nyt näin todella todentuntuisen unen, jossa olin helsinkiläisessä metrovaunussa, jonka jotkut muslimiterroristit kaappasivat.

He saivat metron pysähtymään ja jollakin tavalla myös poikki niin että metron keskiosa (jossa olimme) jäi paikoilleen ja sen etu, että takavaunut lähtivät pois, HKL:n metro ei tällä tavoin kai oikeasti edes poikki mene?

Tiivistettynä mitä vaunussa tapahtui: Terroristit alkoivat jonkin ajan kuluttua tappamaan muita vaunussa olevia matkustajia, ja lopulta yksi heistä tähtäsi käsiaseensa kasvoihini ja alkoi rääkymään jotakin joko minulle tai tovereilleen, mutta itse olin aika hädissäni, en tosin itseni takia vaan muiden, jotka minua jäisivät suremaan (en tiedä...).

Juuri kun terroristi oli painamassa liipaisinta, kuului ulkoa poliisin tai armeijan edustajan huuto, jolla hän yritti rauhoitella terroristeja, tässä vaiheessa yksi terroristeistä antoi minulle vanhan matkapuhelimen ja käski soittaa ulkona oleville viranomaisille.

Saman tien, kun sain puhelimen käsiini, se alkoi soimaan, terroristi nyökkäsi minulle, että vastaa.

Puhelimessa oli kummityttöni ystävä ja sanoi että he ovat tulossa kylään ja että missä minä oikein olen, en osannut vastata oikein mitään ja muistan että änkytin jotakin ja sanoin että katsotaan nyt koska, kerkeän tulemaan, sitten puhelu katkesi.

Tässä vaiheessa terroristit ja viranomaiset kävivät huutamaan toisilleen oikein kunnolla ja yksi terroristeista se, joka oli minua aseellaan uhannut, katsoi tovereitaan päin ja sillä aikaa sain voimia juosta vaunun perälle ja huusin viranomaisille "älkää ampuko!, olen panttivanki", samalla kun juoksin näin vaunun oikealla puolella terroristin, joka käveli outo ilme kasvoillaan vaunua kohti, huusin viranomaisille jotakin tästä miehestä ja muistaisin että hänet onnistuttiin ampumaan siihen paikkaan.

Kun tulin vaunusta olimme jollakin metrosillalla ja minun piti hypätä minusta vasemmalla puolella olevan rakennuksen palotikkaille, kun olin tikkailla huomasin, että yksi terroristeista oli perässäni, viranomaiset eivät pahemmin voineet auttaa kuin lähettää partion myös palotikkaille.

Tässä vaiheessa ikävä kyllä heräsin enkä tiedä miten tämä "elokuva" päättyi mutta herätessäni olo oli hyvin pelottava ja vihainen.

Kerrassaan hieno uni mutta mistä tämä koko panttivankitilanne tuli päähäni, en muista, että olisin mitään sellaista ajatellut tai edes uutisia moisista lukenut ennen nukkumaan menoani.

Painajainen - uni kertomus

13.12 - 14.12.2005 välisenä yönä.

Kaljumies oli "hurmannut" äitini sekä siskoni aivan kokonaan, siskoni oli myös laskenut tämän kaljunmiehen kotiinsa ja tutustuttanut omat lapsensa häneen.

Olimme ykskaks kaikki 5 ihmistä tämän kaljun kotona ja lapset olivat siellä kuin kotonaan mikä minua ihmetytti erittäin suuresti.

Kun minulle näytettiin (äitini näytti sen ja kysyi minulta "eikö olekin hyvä tyyppi?") jokin uusnatsitapainen "elämänohje" kirja(roikkui jääkaapinovessa paksulla valkoisella narulla, kirja oli itse kirjoitettu ja printattu, kannet oli tehty liimaamalla muutama a4 paperi yhteen, kannessa oli myös pieniä armeija tyylisiä arvomerkintöjä, nämä taisi olla lehtikuvista leikattuja, kannessa oli myös erilaista uusnatsimaista grafiikka joka oli piirretty lyijy sekä värikynillä) joka sisälsi kaikenlaisia "oikeita" tapoja elää ja ajatella, alkoi minulla hälytyskellot soimaan päässä, sanoin kaikille että käyn ulkona vähän kävelyllä ja eteisessä vinkkasin siskoni tyttärelle että "tuletko sinäkin kanssani kävelylle" yritin ilmeellä ilmoittaa hänelle että nyt mennään eikä meinata ja siskon tytär käyttäytyi mielestäni kuin olisi ymmärtänyt eleeni ja sanoi haluavansa mukaan.

Huokaisin helpotuksesta ja puimme nopeasti päällemme, juuri silloin tämä kaljumies alkoi pukemaan päällensä takkia ja kenkiä myös mutta ei suoranaisesti sanonut tulevansa meidän mukaan mutta pelkäsin sitä kokoajan.

Olimme jossakin rappukäytässä korkeimmassa kerrokksessa ja menimme hissiin joka toimi hieman oudolla tavalla, en muista tarkalleen miten mutta siinä oli unille olennaista psykedeelistä matkailua, ovien kiinni laittaminen hississä oli joka tapauksessa varsin vaivalloinen operaatio.

Hississä kaljumies alkoi juttelemaan niitä näitä kanssani ja siskon tytär oli vierelläni, hän katsoi kaljua ja minua vuorotellen silmiin ja oli hieman hermostunut, kalju näki varmasti minussakin (ei enää niin pienen) hermostuneisuuden ja varmaankin aavisti mitä olin aikomassa tehdä, näin hänen silmistään että hän oli tullut selvästi vartioimaan meitä ja siksi änkesi mukaan.

Tämän tapauksen jälkeen olimme jälleen kaikki viisi ja kalju ykskaks hänen tai ehkä hänen autossaan, minä istuin etupenkillä, kalju ajoi ja lapset, äitini sekä siskoni olivat takapenkillä.

Kalju ei näyttänyt välittävän yhtään liikennemääräyksistä ja säännöistä, hän muun muossa veti monen monta tietä suoraksi sekä rikkoi puisia väliaikaisia ajoesteitä (sellaisia joita työmailla on) tässäkin vilkuilin kokoajan siskoni tyttäreen ja häntä tämänlainen käytös ei näyttänyt häiritsevän yhtään, mutta siskon poikaa kyseiset ajotavat selvästi häiritsi mutta hän yritti esittää mahdollisimman tyyntä.

Olin jossakin vaiheessa vaihtanut siskoni kanssa paikkoja ja istuin nyt takapenkillä pojan vieressä, poika oli ottanut kädestäni kiinni ja puristi siihen jatkuvasti kovempaa...

Olimme lopulta saapuneet kaljun ystävän omakotitalon pihalle ja kaljumies mainosti jotain Fiat pikkuautoa joka oli heti hänen autonsa (jokin amerikkalainen farmari) vieressä mutta eräänlaisessa vajassa ja pressun alla, vain hieman etukylkeä autosta oli esillä. Kaljumies hyppäsi autosta ulos ja otti pressun pois ja kääntyi minuun päin ja alkoi esitelmöidä tätä Fiattiaan jostain syystä minulle. Vasta nyt saimme kaikki omat auton ovemme auki ja olimme pihalla.

Kaljunmiehen ystävä ei ollut kotosalla mutta sillä ei kai ollut niin väliä, kaljua kiinnosti erityisesti näyttää minulle tätä Fiat autoa. Melkein heti kaikki olivat menossa talon takapihalle jossa kai oli penkkejä ja sen sellaista (oli muuten kesä).

Sitten tulin itsekin hieman muita perässä takapihalle päin ja vinkkasin ja huusin siskon tyttärelle että "joko nyt mennään sinne kävelylle?", hän juoksi luokseni ja sanoi hieman tympeästi "Kyllä mä voin sinne kävelylle tulla mutta en mä mihinkään ole lähtemässä" järkytyin aivan mielettömästi tästä ja sydämmeni alkoi hyppiä aivan mielettömästi ja tunsin kuinka adrenaliini levittäytyi pitkin kehoani.

Huusin siskon tyttärelle jotain tästä kaljusta miehestä ja sanoin että on aivan järjetöntä jäädä hänen seuraansa...(en tarkkaan muista mitä sanoin mutta järkyttyneenä kuitenkin varmasti kaikkea melko sekavaa) minulle iski hirveä paniikki koska pelkäsin todellakin hänen puolestaan.

Huomasin kaljunmiehen repun olevan etupihalla, nappasin tämän koska muistin että hänen kännykkänsä on kyseisen repun kännykkätaskussa, lähdin juoksemaan tielle päin ja huusin siinä samalla että "soitan poliisit"(mietin mitä sanon poliiseille...) huusin sitten että "onhan minulla tämän ajonaikana ollut paljon kerääntynyttä dataa esimerkiksi kaljun ajotottumuksesta josta voin tehdä ilmoituksen".

Sitten melkein heti siskoni tuli etupihalle ja sanoi rauhallisesti kaljulle miehelle, "se meinaa soittaa poliisit sun perään". Nyt kaljumies lähti juoksemaan perääni, juuri sillä hetkellä hänen ystävänsä saapuu etupihalle ja kalju huutaa hänelle että "se soittaa poliisit..." hänen ystävänsä lähteekin vuorostaan minun perääni ja juoksemme aika lujaa, saavun naapurin etupihalle ja näen melko huonosti että taloon päin on menossa ainakin neljä henkilöä ja mietin että voin hakea heiltä apua eikä kaljun ystävä varmasti tee minulle mitään jos muita ihmisiä on läsnä, samalla hetkellä kaljun ystävä huutaa ihmisille pihalla "make!, ota kii toi!" huomasin että ihmiset jotka talolle ovat menossa ovat nuoria miehiä ja hieman "rikollisen näköisiä", tiedän että olen saarroksissa kunnes poliisi vastaa (kännykkä oli kokoajan korvallani) kerron nopeasti kaljunmiehen nimen (en muista enää) sekä tien nimen jossa hänen ystävänsä asuu.

Huusin heti sitten näille nuorille miehille ja kaljun ystävlle että "luurissa on poliisi" ja että "tänne on lähetetty partioita" sekä että "jos teette mulle jotain niin poliisi kuulee sen, ja joudutte ongelmiin".

Heti tämän jälkeen minä heräsin henkeä haukkoen, vieläkin sydämmeni hakkaa aivan kuin olisin oikeasti juossut jotain karkuun henkeni edestä.

Unessa esiintyvien henkilöiden kuvauksia:

Äitini: Näytti siltä miltä hän normaalisti näyttää.
Siskoni: Näytti siltä miltä hän normaalisti näyttää.
Siskon lapset: Näytti siltä miltä he normaalisti näyttävät.
Kaljumies: Täysin kalju, rotevahko, tumma pilotti, mustat farkut, paksut mustat turvakengät, noin 38-45vuotias.
Kaljun ystävä: Ruskeat hiukset(takatukka), laihahko, noin 30-38vuotias.
Nuoret miehet: Yhdellä oli musta "trendi" pipo... muita en muista tarkemmin.