Stimpy ja Aatu kissojen jälkeen on ollut sen verran outoa olla että asialle piti tehdä jotain joten kävimme Jokioisten löytöeläinkodissa ja tarkoitus oli tulla katsomaan alustavasti kissaa, koska oletin että ei sieltä niin vain kissaa haeta vaan tarvitaan kaikenlaista alustustyötä.
Olin toki aikeissa ottaa kollikissan koska aina meillä on kolli ollut ja se jotenkin tuntui luontevalta, Kuningas on aina kuningas ja niin päin pois…
Kun saavuimme emme olleet ilmoittaneet löytöeläinkotiin tulostamme joten siellä hieman yllätyttiin tulostamme, mitä ilmeisemmin löytöeläinkoti toimii heidän oman kodin pihan ympäristöissä josta en ollut tietoinen, jos olisin, olisin toki soittanut etukäteen.
Kun lopulta pääsimme kissojen pitopaikalle, oli siellä muutamia kissoja vailla kotia, toiset olivat alustavasti varattu ja toiset taas kipeinä ja heillä oli hoitokuuri kesken joten heitä ei voinut miettiä vielä adoptoitavaksi vaikka olivat kultaisia hekin.
Tässä vaiheessa en ollut vielä kerinnyt katsomaan ylempiin pitohäkkeihin joista reunimmaisella Nessu oli siskonsa kanssa, itse kun keskityin muutamaan herra kissaan jotka olivat alahäkeissä, olivat muuten yhdessä ilman minkäänlaista ongelmaa vaikka heitä ei oltu edes leikattu.
Sitten alkoi ykskaks maukuna yläkerroksesta jossa Nessu oli, Nessu oli huomannut minut ja yritti puskea itsensä häkin kanaverkosta läpi ja pyöri ja hyöri oven edessä, Nessu oli tehnyt valintansa ja löytöeläinkodin pitäjä oli hieman ihmeissään Nessun käytöksestä sillä hänellä oli hyvin dominoiva sisko häkissä myös ja Nessu oli yleensä ollut se hiljaisempi veitikka mutta ei nyt.
Nessu oli päättänyt tulla mukaan eikä vasta joskus vaan heti.
Pyysin että Nessu päästetään häkistä ja ovi kun avautui oli Nessu jo sylissäni kehräämässä ja suoraan silmiin katsomassa, se oli todellakin tehnyt valintansa, enkä minäkään voinut asialle enää oikeastaan mitään, olin suorastaan sulanut siihen paikkaan =).
Hieman kuitenkin epäilytti Nessun sisko, he kun olivat aina olleet yhdessä ja tästä syystä teki mieli napata kummatkin mukaan tai ei sitten ollenkaan.
Pitäjä kuitenkin kertoi heidän sisarussuhteestaan ja tulimme siihen tulokseen että ehkä on jopa parempi että kissat eroavat jotta Nessulle jää enempi omaa tilaa joten vaikka kyseessä oli vasta alustava “katsanta”, ei valinnalle jäänyt sijaa, päätimme pitäjän kanssa että kokeilemme kuukauden päivät kuinka kissa tulee toimeen meidän kanssa ja jos kaikki menee hyvin niin teemme luovutuspaperit ja rekisteröidyn kissan omistajaksi huoltajaksi.
Kun tulimme tosiaan vasta katsomaan löytöeläinkodin kissatilannetta, ei meillä luonnollisesti ollut mukana kantokoppaakaan, Nessu ei voinut odottaa enää yhtään, hän halusi mukaan nyt ja heti joten pyysimme koppaa lainaksi ja onneksi pitäjä sellaisen meille lainasi.
Nessu on ollut meillä nyt kohta sen kuukauden päivät ja aika ottaa yhteyttä löytöeläinkotiin ja kertoa että Nessu voi todella hyvin eikä ole valittanut, enkä ole minäkään. Nessua kiltimpää kissaa en muista tavanneeni koskaan ennen.
Sitten täytyykin käydä tekemässä paperit ja hakemassa myös kaikki syntymätodistukset sun muut paprut, kyllä kissoillakin sellaiset on :). Pitäjän kyllä piti itse asiassa soittaa minulle mutta kun soittoa ei ole kuulunut niin jatkan tästä itse.
Nessu on aivan omiaan, se jopa hieroo selkääni ja kylkeäni jotka ovat olleet kipeät jo pitkän aikaa, en tiedä mistä se tietää mutta kissan tassujen painelu auttaa selkäkipuun :). Toinen hassu juttu Nessussa on se että se etsii selkeästi kainalosta ja rinnalta näsiä =) ikään kuin maitoa olisi hakemassa, joskus se on ihan hullu kun moista tekee eikä meinaa lopettaa sitten millään. Moinen käytös voi johtua Nessun pentuajasta, ehkä hänet on otettu liian aikaisin pois emonsa luota, tätä en vielä tiedä kuten en myöskään Nessun tarkkaa ikää mutta pitäjä sanoi että hänellä on nuo paperit niin selviää ikäkin sitten tarkemmin.
Mutta hauskaa tässä on ollut ja toivottavasti tulee sitä olemaan myös jatkossa :).
Niin ja kuvia ja videopätkiä Nessusta tulee omaan Nessu kissa –albumiin tänne, kuten myös minun Instagram profiiliin.