 |
| Tero Lehto |
Twitteriin mainitsin, kun jaoin suru-uutisen, että sanattomaksi vetää. Tuolloin näin vielä oli mutta nyt kun shokkitiedosta on kulunut jo hieman, pystyn ehkä paremmin muistelemaan Teroa ja kertomaan miten hän vaikutti työllään omaani.
En kovin herkästi innostu jonkun työstä niin että sanoisin häntä idolikseni tai esikuvaksi mutta Tero sitä tosiaan minulle oli ja toki on edelleen.
Kuinka tutustuimme:
Tutustuin Teroon vuosien 1998-1999 välillä, kun liityin Tietokone-lehden Online- toimituksen avustajatiimiin. Tero oli tuolloin jo tiimissä mukana ja koodasi muun muassa Tietokone-lehden online alustaa, erityisesti sen mobiilisovellusta.
Tero oli tuolloin jo melko terävä huomioimaan asioita mutta hänen toimituksellista työtänsä en tuolloin vielä ollut nähnyt, tai ainakaan muistaisi niitä olleen, ainakaan sen enempää kuin mitä me muutkin kirjoitimme, liittyen tietokone- ja mobiilisovelluksien kuvauksiin.
Kun meillä oli palavereja tiimin kanssa, niin hauskaa meillä kaikilla oli, ei vähiten siksi että yleensä minun tekstini pääsi ”seinälle” koska kirjoitusvirheet nyt sattuivat aina olemaan minun ”esimerkkejä” ;). Tero tykkäsi olla tarkka niiden suhteen. Vaikka kaikilla, jotka kirjoittavat paljon, virheitä myös tulee. Oikolukua pidettiin tärkeänä mutta ei sitä vaan muistanut käyttää.
Tero oli hyvä kommentoimaan minun virheitäni, niissä oli asiaa sopivasti ja leikkimielistä piikittelyä vähän enemmän ja se oli hauskaa ;)
Työn ulkopuolella aloimme pitää enemmänkin yhteyttä ircnetin välityksellä, loin #tietokone kanavan tuolloin, johon oli tarkoitus kerätä koko meidän tiimimme mutta loppujen lopuksi siellä ei ollut kuin Tero ja minä. Juttelimme usein niitä näitä mutta aina tietokoneisiin liittyen ja muistutimme myös toisiamme palaverin alkamisesta.
Tero julkaisi muutamia juttujaan Mikrobittiin myös, muistan kun hän kysyi minua mukaan yhteen hänen jutuistaan, joka käsitteli muistaakseni NetMeeting -sovellusta, joka oli eräänlainen voip-alusta Microsoftilta. Tero tarvitsi jonkun ”langan” toiseen päähän, jotta pystyi tekemään juttuun tarvittavat testit ja toki autoin.
Kun sitten Tietokone-lehti lopetettiin, hajosi hyvin rakentunut tiimi pitkin poikin, osasta ei kuulunut enää mitään mutta muutama jäi lehdistöalalle, tuolloinkin Tero oli enemmänkin kehittäjä kuin toimittaja mutta piti yhteytensä lujasti tekniikkalehdistössä, minä taas aloitin oman julkaisun.
Pidimme yhteyttä toisinaan myös Microsoft Messengerissä ja lopulta Facebookissa. Itse lopetin Facebookin aikaa sitten, samalla jäi Teron kanssa pikaviestittely, koska emme jostain syystä enää vain vaihtaneet uusiin palveluihin yhdessä. Twitterissä kuitenkin seurasin häntä loppuun saakka.
Teron työ ja moraali:
Sitten Terolla koitti ehkä paras vaihe toimittajaurallaan, 3T lehti, jossa hän pääsi mielestäni ensimmäistä kertaa näyttämään kykynsä, jutut olivat puhdasta kultaa, vaikka 3T julkaisu sellaisenaan sitä ei ollut. Tuolloin ihastuin hänen työnjälkeensä, moraaliin jos niin voisi sanoa.
Jutut olivat syvää luotaavia, pitkiä että lyhyitä mutta kirjoitettu niin ettei niistä jäänyt kysyttävää ja jos jäikin, päivitys tuli ennen kuin kerkesi lisää kysymään :)
Teron tapa esimerkiksi käsitellä haastateltaviaan tai lähinnä niiden tuomista juttuun, oli niin sulavaa, ettei sellaista tapaa ollut käytetty niin sanotun, uuden sukupolven tekniikkatoimittajien keskuudessa. Tekniikka, jota hän käytti, oli tutumpaa isoimmista sanomalehdistä ja suurimmaksi osaksi vain vanhempien toimittajien kohdalla ja se mikä Terosta teki erityisen, on se, että hän toi juttujen ja tekstinlaadun takaisin hyvin kapealle aihesektorille, eli tekniikka uutisointiin, joka näytti enemmänkin tekniseltä dokumentilta kuin uutiselta.
Hän ei tyytynyt vain kääntämään juttuja yhdysvaltalaisista medioista, hän halusi selvittää ja tuntea kunnolla asiansa, josta hän kirjoitti.
Nautin aina lukiessani Teron kirjoittamia tekstejä, teki hän sitten omaa ”Hyvä elämä” -blogiaan jossa hän kertoi ruokatarinoita ja matkustelusta, tai sitten teknisestä uutisoinnista, kaikki oli hyvää luettavaa ja varsin inspiroivaa.
Todellista journalismia:
Hän soitteli, matkusteli ja teki paljon juttujensa eteen. Toki hän kirjoitti myös nopeita ”online-julkaisuja” mutta enemmänkin hän oli ennen kaikkea journalisti, jolle oli tärkeää arvostaa lukijaansa ja tuomaan siten mahdollisimman paljon asioita esiin ja vielä niin että sen pystyi lukemaan helposti.
Esimerkiksi jos hän teki jutun yrityksen julkaisemasta uudesta palvelusta, hän järjesti haastattelun yrityksen kanssa, ei niinkään, että olisi vain tyytynyt yrityksen lehdistötiedotteeseen. Hän jopa järjesti haastatteluita niin että siellä saattoi kalenteriin pamahtaa muutamakin haastattelu samalle tunnille, joista hän muistutti usein Facebookissa ;)
En väitä, että Tero olisi ollut ainut alalla, joka näin toimii. Meillä on muutamia mahtavia toimittajia, jotka todella tekevät paljon juttujensa eteen mutta aivan liian vähän. Lehdistö tyytyy liian herkästi siihen mitä heille annetaan lehdistötiedotteen muodossa, perustoimittajat eivät nosta luuria.
Tero erosi myös yleisestä toimituskatraasta siten, ettei hän tuonut poliittisia linjavetoja kirjoittamiinsa uutisartikkeleihin, hän pystyi kirjoittamaan asioista ilman minkään asteista halua tuoda omia poliittisia mielipiteitään uutisartikkeliin. Tämä on varsinkin tänä päivänä varsin kunnioitettavaa, toimittajan ei kuulu olla mielipidevaikuttaja vaan viestintuoja.
Koen että Teron menetys on suuri isku nykyiselle tekniikkalehdistölle, mutta ei tietenkään ylitsepääsemätön. Meille valmistuu joka vuosi uusia tähtiä alalle, kunhan vain ottaisivat esimerkkiä Terosta.
Mielenkiintoisia yksityiskohtia:
Kun olin vielä Facebookissa, Teron päivitykset olivat mielenkiintoisia, hän tykkäsi kirjoittaa ja laittaa kuvia, kun sukulaiset tulivat kyläilemään, Veli kokkasi tyylikkäitä ruokia ja niin edes päin mutta ehkä kiinnostavimmat jutut olivat kun Tero kertoi oman työnsä ilmiöistä.
Muistan erityisesti sen kuinka Teroa ihmetytti yhdessä vaiheessa se, kun monet kollegat vaihtoivat toimittajatyöstä yrityksien tiedottajiksi. En tiedä olisiko siitä voinut tulla mielenkiintoinen uutinen ihan sellaisenaan.
Sitten muistan myös kuinka hän oli liikuttunut kun vaihtoi Sanomasta toisen julkaisijan leipiin, monet vanhat kollegat tulivat kiittelemään Teroa.
Kerran kinasimme Facebookissa, siitä kun taisi olla hänen äitinsä koira, oli ulvonut kotiovella työpäivän ajan ja hän piti sitä söpönä asiana ja minä kerrostaloasujana taas pidän tuollaista kaikkena muuna kuin söpönä :)
Kiitos:
Teron yllättävä poismeno oli kova isku minulle ja tahdon kiittää häntä erityisesti häneltä tulleesta inspiraatiosta, jonka ansiosta itsekin jaksoin puskea omien julkaisujeni eteen. Kiitos Tero!