Olin kaksi edellistä viikkoa työssä Forssan kaupungilla, kyse oli harjoittelusta jossa työtehtävänä oli lähinnä johtojen kuorintaa joka on varsin yksitoikkoista ja seisauttavaa työtä.
Kun menin työhaastatteluun, oletin saavani palkattua työtä mutta he halusivat että tulen ensiksi parin viikon harjoittelujaksolle.
Työ alkoi 07:15 aamulla joka ei esimerkiksi heräämisen kannalta ollut ongelma sillä olen hereillä yleensä jo viiden maissa. Ongelma työssä oli sen yksitoikkoisuus, huomasin että minä en todellakaan enää sovi työhön jossa ei tarvitse ajatella, tuntui kuin kuihtuisin pois, tuo homma sopinee ihmisille joilla ei ole aktiivista toimintaa elämässään laisinkaan tai sellaisille joita ei luova ja haasteellinen työ kiinnosta.
Kun sitten koitti viimeisen viikon torstai, minua pyydettiin neuvottelemaan jatkosta, menin huoneeseen pelonsekaisin tuntein että jos joudunkin jatkamaan siellä.
No talossa oltiinkin tultu siihen tulokseen että työsopimusta ei kirjoiteta, syytä ei kerrottu, enkä minä ollut saanut huonoa palautetta missään vaiheessa, joten epäilen työn vähyyttä ja nykyistä kunnan rahatilannetta suurimmaksi syyksi ja sitten tietenkin sitä että minusta näkyi mahdollisesti se että en yksinkertaisesti viihdy annettujen työtehtävien parissa, mutta onneksi en työhön sinne joutunut ja pystyn panostamaan taas jälleen omiin projekteihin, kuten IT Paukkuun normaaliin tapaan.
Tein kuitenkin annetut tehtävät varsin kiitettävästi + kaiken sen ylimääräisen mitä aikaa minulta omilta töiltäni jäi.
Hieman kummallinen olo jäi kuitenkin siitä että naisihminen joka kanssani jatkosta keskusteli, oli varsin tympeä, hän ei tarjoutunut kättelemään kun tulin huoneeseen, ja kun hän kertoi että jatkosopimusta ei voida nyt tehdä, ei hän kertonut syytä mutta mainitsi että työnjohtaja oli ollut sitä mieltä, mielestäni tätä tietoa ei olisi tarvinnut kertoa sillä työnjohtajan kanssa olin kuitenkin päivittäin tekemisissä ja olin pitänyt häntä hyvin ystävällisenä ja auttavaisena henkilönä, en nähnyt hänestä mitään sellaista ettei hän olisi pitänyt minusta tai tekemästäni työstä, no nyt mieli muuttui täysin, joka varmasti ilmentyi jollakin tapaa myös loppupäivän aikana.
Kyseinen naisihminen ei myöskään ymmärtänyt kun tarjouduin ystävällisesti tulemaan jatkossa myös parin viikon harjoittelulle sillä saanhan siitäkin ylimääräisen korvauksen, nainen nosti kätensä ovea päin sanomatta muuta kuin huutamalla että me haemme tänne veronmaksajia! minä poistuin huoneesta hieman ihmetellen mutta silti tyytyväisenä siitä että pääsen jatkamaan omia hommiani keskeytyksettä.
En tässä nyt yritä valittaa tai sanoa että en voisi olla työssä kyseisessä paikassa, olisin työn ottanut vastaan ilman muuta mikäli työsopimuksen sieltä olisin saanut, mutta tässä tapauksessa nykyinen tilanne on vain parempi minulle.
Työpaikalla oli varsin hyvä henki niin työnjohdon kuin työntekijöiden välillä, kuten toki myös työntekijöiden keskenkin, paljon kerettiin yhdessä nauramaan työtä tehdessä, sitä en nyt saa mutta on minulla työtä josta sentään pidän tällä hetkellä ja se on IT Paukku.tk